Kaksplus.fi

perjantai 3. marraskuuta 2017

Raskauden varjopuolet

Vaikka raskaus on kaunis ja ihana asia, on se myös välillä todella syvältä. Jokainen raskaus on tietenkin erilainen. Tein heinäkuussa postauksen, jossa vertailin raskauksia. Postauksen pääset lukemaan tästä.

Nyt kuitenkin on tämä raskaus tuonut mukanaan enemmän "oireita" ja sellaisia ei niin kivoja juttuja. Pahoinvoinnilta ja himoilta on onneksi onnistuttu aika hyvin välttymään. Kiinalaista ruokaa ei tee enää joka päivä mieli, ehkä kerran kahdess viikossa ja silloinkaan ei ole PAKKO saada sitä. Sen sijaan välillä öisin kärsin närästyksestä. Vivianinkin aikana raskauden lopussa tuli närästystä, mutta se meni maidolla ohi. Niin on tässäkin raskaudessa mennyt maidolla ohi ennen toissayötä. Luulin, että teen kuolemaa kun poltti iha hitosti. Kävin hörppimässä maitoa, mutta ei pahemmin auttanu. En pystyny kääntämään edes kylkeä sängyssä, koska luulin oksentavani sisukset pihalle. Menin eilen aamulla heti hakemaan lääkettä apteekista siltä varalta, että tulee uudestaan yhtä paha närästys.

Sitten toinen perkele nimeltään migreeni. Onnistuin olemaan ehkä kuukauden ilman migreeniä ja lääkkeitää, kunnes nyt parin viikon ajan on saanut taas napsia lääkkeitä ja toivoa, että kipu hellittäisi mahdollisimman nopeasti. Heräilen yöllä siihen, että päässä rupeaa tuntumaan lievää kipua, saatan odottaa hetken ja katsoa, että yltyykö kipu. Mikäli kipu yltyy, käyn nappasemas panadolin ja meen takaisin nukkumaan. Päivän/illan aikana saattaa ruveta uudelleen jyskyttämään päässä.

"apua, multa tulee pian pissat housuu" Näin on meinannut käydä muutamaan otteeseen. Aivastaessa tai kunnon naurukohtauksen aikana on ollut todella läheltäpititilanne. Viimeksi eilen töissä naurettiin työkavereitten kanssa niin, että meinas lirahtaa housuun. Lisäksi muutaman kerran aivastaessa on saanut lähteä juoksemaan äkkiä vessaan. Vivianin aikana ei tämmöistä ongelmaa ollut. Nykyään kannan laukussa varahousuja ja -alkkareita mukana :D

Nyt viimeisimmän viikkojen aikana tuntuu, että maha on kasvanut hurjaa vauhtia ja unohdan monesti sen, että en välttis mahdu enää jokaisesta pienestä välistä. Kun on tottunut siihen, että mahtuu menemään sivuttain pienestä raosta, tai mahtuu hyvin istumaan keittiönpöydän ääressä niin, että ihmiset mahtuu menemään takaakin vielä ohi. Ei ole helppoa muistaa, että enää kaikki tuo ei onnistu, kun maha tulee tielle.



Nukkuminen ei myöskään ole enää niin helppoa. Asennot rajottuvat kahteen kylkeen. Minä joka tykkään yöllä nukkua välillä mahalla, välillä selällä ja välillä kyljellä, joutuu nyt tyytymään vaan kahteen kylkeen. Lisäksi väsymys on edelleen aika kova.

Tämä mini-ihminen joka mahassa asustaa on varsinainen potkunyrkkeilijä ja myllertäjä. Jokainen potku ja venyttely sattuu todella paljon. Sen pystyy jopa näkemään ja tuntemaan kuinka pieni jalka tulee tuolta kyljestä, jos siihen koskee, tuntee sen voiman mikä tulee vastaan mahan sisältä. Sen huomaa myös siitä, kun itse rupee vaikeroimaan ja puhisemaan kivun takia.

Varmasti moni näistä asioista on osittain tuttua odottajille. Tässä oli kuitenkin mun tämän raskauden varjopuolet. Kertokaa ihmeessä, jos teidänkin raskauksissa on ollut samoja ja muita "ongelmia" :)

perjantai 27. lokakuuta 2017

Mitä meille kuuluu?

Taas on vierähtänyt hetki edellisestä postauksesta. Meille kuuluu hyvää. Päivät vaan vilisee silmissä ja sen vuoksi ei hetkeen ole postauksia tullut.

Vivian on maanantaista torstaihin päiväkodissa n. 20h/vko. Meidän neiti rakastaa olla päiväkodissa, siellä on kavereita ja selkeät rytmit. Vivianin lempparit on päiväkodissa kotileikki ja uimapäivä.



En muista, että kerroinko täällä blogin puolella siitä kun Vivianin isä sai vakituisen työpaikan. Kesästä asti Vivianin isä on ollut töissä (heti valmistumisen jälkeen). Työajat on mielestäni todella hyvät, maanantaista perjantaihin 8.00-16.30 ja viikonloput aina vapaat. Lisäksi hän on päässyt kaikkiin Vivianin päiväkodin tapaamisiin ja "pakollisiin" neuvolakäynteihi.

Itse käytän Vivianin ollessa päiväkodissa ajan siihen, että valmistelen kotia vauvan tuloon ja teen rauhassa kotitöitä. Lisäksi hormoonien takia poden lähes päivittäin migreeniä. Tiistai ja torstai illat, sekä n. joka kolmas viikonloppu kuluu töissä. Äitiyslomakin alkaa 18.11, mutta teen töitä 16.12 asti ja sen jälkeen jään pois kokonaan. Aivan hullua, että laskettuun on alle 2 kuukautta. Me ollaan onneksi saatu kaikki pakolliset hankinnat tehtyä, että valmiina ollaan vauvaan. Toki toivon, että hän malttaisi odottaa ensi vuoteen.

Viime viikonloppuna Vivian möläytti mun isälle lapsen sukupuolen (mikä oli kyllä tiedossa, että tulee tapahtumaan). Mun isä ei halunnut tietää sukupuolta Vivianinkaan aikana, mutta sekin vähä mokattiin. Nyt Vivian esitteli iskälle mekkoa, joka tulee pikkusiskolle. Tämä on suuri helpotus, koska nyt ei tarvitse enää miettiä, että mitä sanoo tai kirjoittaa vauvasta.



Meillä oli tiistaina neuvola, jolloin neuvolatäti totesi vauvan olevan aikamoinen potkunyrkkeilijä. Sydänääniä jouduttiin kuuntelemaan varmaan yli 10min, koska oli sellanenkin ralli päällä, että laite näytti ihan järkyttäviä lukuja. Sf-mitta on ollut mulla kokoajan todella pieni, mutta nyt se oli laskenut vielä enemmän käyrien alapuolelle, että neuvolatäti soitti lääkärille. Lääkäri halusi ottaa mahdollisimman pian vastaanotolleen. Sain päättää, että jäänkö odottelemaan ja lääkäri ottaa heti kun voi vai varataanko samalle päivälle. Kiirettä ei ollut, joten jäin odottelemaan.

Huomatkaa, kun Vivian on toteuttanut itseensä mun huulipunalla 


Ei mennyt kuin varmaan 15 minuuttia niin lääkäri pystyi ottamaan vastaan. Lääkäri ultras ja totesi, että kaikki näyttää todella hyvältä. Paino-arvio oli 1750g ja ihan selvä tyttö sielä on. Lääkäri katsoi vielä, että mikä on paino-arvio laskettuun aikaan 3300g, mikä sai mun silmät pyöristymään. Vivian oli selkeesti pienempi vauva kuin tämä toinen.

maanantai 21. elokuuta 2017

Raskaus ja seksi

Kirjoitan, en kirjoita, kirjoitan, en kirjoita... Noh tässä se nyt tulee. Parin viikon ajan olen mietiskellyt, että viitsinkö kirjoittaa tästä aiheesta. Tuntuu, että tämä aihe on sellainen josta puhutaan todella vähän ja asiaa pidetään ehkä jopa nolona. Kyllä, olen itsekin mukavuusalueen ulkopuolella, mutta seksiä ei pitäisi pitää minään "tabuna".

Seksi, mikä ihana asia, mutta joskus se tuntuu ehkä jopa pelottavalta. Varsinkin raskaana. Uskon, että moni äiti pystyy samaistumaan tähän asiaan. Joillakin raskaus saattaa tuottaa ongelmia seksielämässä, meillä ensimmäinen raskaus oli sellainen.

Luulin silloin, että halut lisääntyisi raskaana. Ei, ei ja vielä kerran ei. Luin silloin jostain, että on todella normaalia kokea hirveetä halua seksiin raskaana. Siitä ei puhuttu mitään, että on täysin normaalia myös haluttomuus. Muistan, kuinka itkin sitä, että minussa oli jotain vikaa, koska en halua seksiä. Koko asia tuntui ahdistavalta ja pakkopullalta. Oli pakko harrastaa seksiä, että kumppani on tyytyväinen. Suljin asian itteeni, en puhunut siitä miehelle. Häpesin asiaa niin paljon, koska minussa oli jotain vikaa.

Se, että en ollut sinut kropan kanssa silloin vaikutti varmasti myöskin asiaan. Meillä on sellainen ryhmä facebookissa, jossa on äitejä, joilla oli laskettu aika huhtikuussa 2015. Oi mitä olisinkaan tehnyt ilman sitä ryhmää. Siellä joku otti puheeksi seksin ja sen, että onko muilla ns. kuivakausi. Silloin tajusin, kun luin kommentteja, että ei minussa mitään vikaa ole. Se on ihan normaalia, että ei halua seksiä. Syynä voi olla itsetunto, väsymys, pahoinvointi ja vaikka mikä muukin syy. Sen jälkeen uskalsin ottaa puheeksi asian neuvolassa ja neuvolatäti sanoi, että se on täysin normaalia. Kyllä, tunsin itseni todella typeräksi :D.

Olen todella ujo ja tällaiset asiat helposti pidän omassa mielessä. Saatan puhua asiasta vaan jos joku muu ottaa asian puheeksi. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kerron, että meillä oli lähes seksitön ensimmäinen raskaus. Mies parka :D. Pelkäsin, että tämäkin raskaus olisi samanlainen, eli seksitön. Onneksi ei sentään. Koen, että itsetunto on parempi ja tykkään jopa tästä pienestä pallomasusta. Kuitenkaan seksielämä ei ole samanlainen. Vaikka mieli tekisi seksiä, niin keho ei välttämättä toimi yhteistyössä. Onneksi tämä on todella pieni "ongelma" ja seksi ei ole tällä kertaa mitään pakkopullaa.

Joten naiset, ottakaa asia puheeksi puolison kanssa ja keskustelkaa vaikka asiasta neuvolassa. Ette ole epänormaaleja vaikka ette seksiä halua.


torstai 17. elokuuta 2017

Tyttö vai poika?

Moikka, meillä on ollu tällä viikolla erittäin jännittävät paikat. Me päästiin tiistaina kurkkaamaan meidän pienokaista, oli rakenneultran vuoro. Uskon, että todella moni vanhempi odottaa rakenneultraa myös sukupuolen selvityksen takia. Me ainaki odotettiin. Pelkäsin, että mitä jos jalat on niin tiukasti supussa, että ei saada selville sukupuolta. Nyt on niiden sukulaisten aika lopettaa lukeminen, jos et halua tietää kumpi meille tulee!



Varmaan lähes jokainen äiti on tehnyt sukupuolitestejä kotikonsteilla. Oon kuullut, että pissaaminen ruokasoodaan kertoisi sukupuolen. Tätä testiä en tehnyt, jotenkin ällöttää pelkkä ajatus :D. Sensijaan tein sormustestin. Nappasin hiuksen, pujotin sen kihlasormuksen läpi ja katsoin rupesiko sormus heilumaan edestakas vai kiertämään mahan päällä. Se rupesi kiertämään, joka tarkoittaa tyttöä. Vivianin kohdalla testitulos oli sama. Lisäksi tein testin, joka löyty vau.fi sivuilta. Tulos näytti poikaa. Testiin pääset tästä 

Koko raskauden aikana mulla ei ole ollut minkäänlaista tunnetta. Fiilis vähä vaihteli. Kuitenkin tiistai aamuna sain sellaisen tunteen, että mahassa asustaa tyttö. Onneksi aika oli heti aamulla 8.40, joten päästiin aika aikasin jännityksestä. 



Ultraaja oli todella mukava nainen, joka sai melko äkkiä kaiken mitattua. Selviä kasvokuvia ei saatu, koska pienokainen päätti, että hän ei näytä meille kasvojaan. Kaikkien mittojen jälkeen kysyin, että voidaanko katsoa sukupuoli. Ultraaja rupesi heti etsimään hyvää kuvakulmaa, josta näkisi sukupuolen. Meni hetki, että saatiin suht selvä kuva. Kuva oli jopa sellainen, että minäkin ymmärsin mitä kuvassa näkyi. Sieltä näkyi pienen tytön alapää. Meille on siis näillä näkymin tulossa toinen tyttö <3

maanantai 14. elokuuta 2017

Paluu päiväkotiin

Tänään oli se päivä, kun Vivian meni loman jälkeen päiväkotiin. Vivian on pari viikkoa hokenut, että haluaa päiväkotiin. Ymmärrän sen, että Vivianilla oli ikävä päiväkotiin, koska sielä on kaikki kaverit. Äippää kyllä hieman stressasi päiväkotiin paluu.

Vivian oli viimeksi kesäkuussa päiväkodissa pienten ryhmässä. Sielä oli tutut kaverit ja ihanat hoitajat. Kesäkuussa rupesin melkein itkemään, kun näin, että Vivianin paikalla oli päätös siirtymisestä isompien ryhmään. 1.8 oli siis päivä, kun Vivian oli virallisesti isojen ryhmässä. Viimesen viikon yötkin on mennyt miettiessä, että Vivianilla ei ole enää samoja hoitajia. Olen muutenkin melko nirso antamaan Viviania hoitoon, varsinkaan jos en tunne henkilöä. Tiedän, että päiväkodin tädit on ammattilaisia, mutta silti on vaikeaa jättää lapsi uusien ihmisten kanssa.

Kaikki meni kuitenkin hyvin. Näin, että yksi hoitotädeistä on aikaisemmin hoitanut Viviania iltahoidossa. Katsoin nimiä, että yksikään pienten puolelta ei Vivianin lisäksi ollu siirretty vaikka osa lapsista oli vanhempia kuin Vivian. Vivian saa onneksi aivan varmasti uusia kavereita.

Pelkäsin, että Vivian rupeaa itkemään perään, kun lähden. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt. Vivian istui hetken hoitajan sylissä, kunnes näki lelulaatikon, jossa oli heppa. Vivian huusi kovaan ääneen, että OHO PONI! ja lähti leikkimään sillä. Ei paljoa enää kiinnostanu äiti :D.

Tiedän, että Vivian on super iloinen kun saa olla päiväkodissa. Uskokaa tai älkää, niin on tämä äitikin. Niin paljon kun rakastan olla Vivianin kans, niin olen hyvin iloinen omasta ajasta. Saan siivota kerrankin kunnolla ilman, että joku sotkee perässä :D.


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Projektina potta

Terveiset potalta. Oi kyllä, meidän on aika harjoitella aktiivisemmin pottailemaan. Vivian käy mielellään potalla ja tekee tarpeita (välillä) pottaan. Kuitenkin Vivian ei lähes ikinä oo itse menossa potalle, tai ilmoita jos pissattaa ja jos ilmoittaa niin pissat on tullut jo vaippaan.

Päiväkodissa Vivian teki kaikki tarrpeet pikku-pönttöön. Kerran päiväkodin tädit oli unohtanut laittaa kiinni vessan oven hakasella, silloin Vivian oli aivan yksin mennyt vessaan, ottanut housut ja vaipan pois ja menny pöntölle pissalle. Siinä oli tädit vähän ihmetelly, että kuinka omatoiminen Vivian on.  Päiväkodissa käytetään lapsia vessassa tasaseen tahtiin, toisin kuin kotona. Me välillä unohdetaan potta, koska ollaan totuttu vaippaan. 

Nyt on kuitenkin muutoksen aika ja ruveta ahkerammin pottailemaan. Tänään sain idean kaupassa, joka toivottavasti motivoisi Vivianiakin pottailemaan. Tarrat, ostettiin tänään pino tarroja ja pienen vihkosen. Joka kerta, kun tarpeet tulee pottaan, saa yhden tarran vihkoon. 

Kerroin Vivianille kuinka homma toimii. Vivian ilmoitti heti, että potalle pitää päästä. Mentiin potalle, otin vaipan pois ja huomasin, että vaippa on lämmin, eli pissa oli just tullu. Vivian istahti potalle ja istui varmaan 10min yrittäen pissata pottaan. Tuli pieni suru puseroon, koska pissaa ei tullut. Kerroin, että ei haittaa ja koitetaan myöhemmin uudelleen. Vivian leppyi, käski laittaa vaipan päälle halusi mennä päikkäreille. Toivon, että tarrat auttaisivat ja Vivian rupeisi myös ilmoittamaan ajoissa, koska pitää päästä potalle. Onko teillä ollut mitään tällaisia "apuvälineitä" pottailuun?



keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Ensimmäinen raskaus vs. toinen raskaus

Moikka. Taas menny liian pitkä aika ilman postausta. Me ollaan tämä kesä vähä vedetty lorvaillen lähes kaikkien asioitten suhteen. Välillä on kiva vaan rentoutua ja olla ottamatta stressiä mistään. Nyt sain pitkästä aikaa koneen auki ja päästen toteuttamaan tämän jo hetken mielessä muhineen postauksen.

Kuten otsikosta näkyy, tässä postauksessa vertailen omia raskauksia. Jokainen raskaus on tietenkin erilainen, mutta ajattelin, että olisi hauska toteuttaa tällainen postaus.

Viviania odottaessa (2014-2015) tuntui, että kaikki meni joksenkin helpommin. Alussa oli hieman etovaa oloa, mutta missään kohti raskautta en oksentanut. Pahoinvointi kesti todella vähän aikaa.
Tässä raskaudessa oli lähes sama homma. Kärsin etovasta olosta, joka oli pahempi mitä Vivianin aikana. En pystynyt edes syömään kunnolla ja purskahdin töissä jopa sen takia itkuunkin. Onneksi tämäkin kesti vaan muutaman viikon ja nyt ei ole pitkään aikaan ollut mitään oloja.

Ensimmäisessä raskaudessa ei oikeestaan ollut minkäänlaista väsymystä, mutta kärsin todella huonosa itsetunnosta ja vihasin raskausmahaa. En tykännyt kun joku ulkopuolinen koski mahaan j en tykännyt puhua koko raskaudesta. Silloin tuntui, että kaikki vaan pyöri raskauden ympärillä ja kukaan ei tajunnut, että olin silti minä.
Tässä raskaudessa postauksien määrästäkin voi päätellä, että oon ollut tosi väsynyt. Paljon olisi ideoita, mutta yksinkertaisesti ei ole jaksanut kaivaa tietokonetta esiin ja ruveta kirjottamaan. Itsetunto on nyt hyvällä pohjalla, eikä raskausmahan ajattelu ahdista yhtään. Pystyn myös puhumaan avoimemmin raskausdesta. Toki lähes käikkien läheisten ensimmäinen kysymys saa pienen ärsyyntymisen aikaan. Onkos ollut oloja? Tätä lähes kaikki on kysynyt ja pahoinvointi oli jo takanapäin kun kerroin raskaudesta. Tiedän, että ihmiset tarkoittaa hyvää, mutta tuota kysymystä on kuultu aivan liikaa.

Ensimmäinen raskaus 20+0 / Toinen raskaus 18+3


Ensimmäisessä raskaudessa ensimmäiset liikkeet tunsin tosi aikasin joskus 15. viikolla. Mahaa rupesi vasta kasvamaan aika myöhään. Sain piilotetta todella hyvin mahan löysillä vaatteilla.
Tässä raskaudessa liikkeet on tuntunut vasta pari viikkoa eli noin 17. viikolla rupesin tuntemaan. Nyt liikkeet on päivittäisiä. Mahaa en vielää omista niin hirveesti. Välillä turvottaa enemmän ja välillä vähemmän. En oikei osaa sanoa, että onko maha näkynyt tässä raskaudessa aikaisemmin mitä ensimmäisessä raskaudessa.

Ensimmäisessä raskaudessa en voinut edes sietää kahvin hajua (tuoksua) ja hampurilaisten hajua tai edes niiden makua. Ne sai aikaan aika suuren ällötyksen. En omistanut yhtäkään himoa mihinkään ruokaan tai tapaan.
Tässä raskaudessa etovan olon takia en voinut juoda kahvia tai syödä lähes mitään. Sen häivyttyä pystyn juomaan ihanan aamukahvin ja syömään/menemään minne vaan missä on hampurilaisia :D. Himoitsen kiinalaista ruokaa, mutta sekään himo ei ole sellainen, että PAKKO SAADA. Koko raskauden aikana olen syönyt kolme kertaa kiinalaista ruokaa.

Ensimmäisessä raskaudessa en oikeestaan stressannut erityisesti mistään. Keskenmenosta tai rahasta.
Tässä raskaudessa taas mietin todella paljon, etttä mitä jos menee kesken ja miten pärjätään taloudellisesti, kun toinen lapsi syntyy. Tiedän, että varsinkin raha-asioista stressaan aika turhaan. Onneksi miehellä on tällä hetkellä töitä ja toivottavasti työt jatkuu vielä sitten, kun vauva syntyy. Lisäksi pelkään, että sitten kun synnytys alkaa, niin mitä jos olen yksin tai synnytyksest' tulee syöksysynnytys.

Ensimmäisessä raskaudessa toivoin todella paljon tyttöä ja oli aivan poikafiilis. Olin jopa varautunut siihen, että kuulen rakenneultrassa odottavani poikaa. Lisäksi halusin todella savustaa lopussa lapsen ulos mahasta.
Tässä raskaudessa toivon ehkä myös tyttöä, mutta poika ei myöskään olisi pettymys. Onhan meillä jo prinsessa <3. Nyt ei ole minkäänlaista sukupuolifiilistä ja en malta odottaa, että päästään kolmen viikon päästä kuulemaan, että kumpi meille on tulossa. En ole tainnut kertoa, että meillä on laskettu aika JOULUAATTONA mikä hirvittää todell paljon. Toivon, että vauva pysyisi mahassa ainakin kaksi viikkoa yli. Kokemuksesta tiedän, että on aika p*rseestä olla loppuvuoden lapsi. Joten toivon todella paljon, että synnyttäisin vasta ensi vuoden puolella.

Jossain määrin raskaudet on ollut samalaisia, mutta kuitenkin täysin erilaisia. Paina tästä niin pääset lukemaan, kuinka saatiin tietää ensimmäisestä raskaudesta ja tästä, jos haluat lukea nykyisestä raskaudesta.